Meidän perheessä toukokuun alku on aina yhtä juhlaa. Kuopuksellani ja miehelläni on tässä kuun alussa kolmen päivän välein synttärit ja sitten siihen osuu vielä tämä äitienpäivä, joten kakkuja ja muita herkkuja on tänäkin viikonloppuna popsittu ähkyyn asti.

Kuopukseni suosikkikakku on mansikkakakku, mielellään vielä niin että päällä on suklaaseen kastettuja mansikoita. Sellaista hän tänäkin vuonna toivoi. Tällä kertaa jätin kakun reunat kuorruttamatta, vähän eri näköistä kuin ennen.

Kakku on aika korkea. Viiden munan gluteeniton pohja, välissä paksulti mansikkamoussea.

Päällä valkosuklaa-kermavaahto ja ne mansikat.

Tämä syötiin lauantaina loppuun. Nuoriso kavereineen "tuhosi" illalla loput, mitä päivän kahvituksista jäi.

Oli siis ilmeisesti maittavaa!

Muita tarjottavia:

Moster Lydia's Sandkransar (gluteeniton versio).  Ohje löytyy täältä.

Sekä Kuningas Kustaan leivät, eli pikku-kierrepullia paperivuoissa. Nekin tein ensimmäistä kertaa gluteenittomana.

Lisäksi pikku suolapaloja. Nämä on tehty kaupan valmiisiin crostini-kuoriin. Täytteenä vatkattua kermaa ja savuporotuorejuustoa. Koristeeksi puolikas viipale kirsikkatomaattia ja pieni persiljan oksa.

-

Äitienpäiväksi esikoiseni teki minulle (ja tämän päivän synttärivieraille) kermaliköörikakun.

Yllä olevista kekseistä murusteltu pohja, jonka päällä ihana kermaliköörimousse kaakaolla maustettuna.

kakku on aika matala, mutta makua siinä riittää! Todellinen herkku. Kyllä on kiva välillä syödä oman tytön tekemää kakkua.

Lahjaksi sain mm. nämä pitkään toivomani Reino-tossut:

Eikö ole ihana väri?!

Lisäksi sain toivomani Sinikka Nopolan uuden kirjan, ja tyttäreni itse kirjoittaman runon (joka nosti kyyneleet silmiini, niin kauniisti hän kirjoitti).

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille!

Ensin ihastuin kauniiseen malliin. Sitten ihastuin upean väriseen lankaan. Sitten löysin vielä täydellisesti edellisiin sopivan helminauhan. Niinhän se sitten syntyi:

Malli: poncho,  lehdestä "Diana Silmukkaleikit"

Koukku: 3,0

Lanka: Midara  Bella Batik (100% puuvillaa)

Mallina poseeraa kuopukseni.

Ponchon etureunaa ja pääntietä koristaa tuollainen nauha josta roikkuu pieniä helminauhoja. Väri sopi täydellisesti langan ruskean sävyihin.

Lanka löytyi  täältä.   Nauha löytyi samasta liikerakennuksesta muutaman oven päästä,  täältä.  

Tämä on kyllä Salon ihanin pikku liikerakennus. Samassa rivissä ovat  Salon Nappi, Askartelupuoti Mulperi, Lanka- ja käsityöliike Anjalin (Susun kauppa), sekä Solveig Shop!.

Eli kun käsityö- ja askartelutarvikkeita on vailla niin yleensä riittää osoite Annankatu 5, Salo.

Ponchossa on ihan yksinkertaisia ketjusilmukka-kaaria ja pylväsryhmiä. Väri vaihtuu tasaisesti ja sävyt ovat ihanan raikkaan kesäiset. Tykkään kovasti!

Tässä näkyy vielä läheltä tuo kaunis helminauha. Ponchossa on siis kaksi suorakaiteen muotoista kappaletta. Takaa kappaleet on ommeltu yhteen, mutta edessä ne kiinnitettiin virkkaamalla yhdessä tuon helminauhan kanssa, ja samaa kyytiä jatkettiin helminauhan kanssa sitten koko pääntie ympäri.

Varmaankin tätä tulee kesällä pidettyä (ellei joku sitten vie tätä käsistä...). 

Nyt on ollut jo monena päivänä niin ihana ilma, että alan viimeinkin uskoa kesän lopultakin tulevan!

Ihanaa loppuviikkoa sinulle, joka täällä kävit! 

Ystäväni Anne toi minulle kassilisen lankaa, josta hän pyysi minua tekemään itselleen kevyen liivin, jota voisi pitää mekon tai tunikan kanssa. Ja sepä olikin haastavaa lankaa!

Muutoin punaisessa langassa on noin tuuman välein valkoisia pikku-lumipalloja, ja sellaista lankaahan on varsin haastavaa virkata. Ainakin jos haluaa nättiä lopputulosta niin että ne kauniit pallurat tulevat esiin. Tein koetilkkuja toisensa perään, koetin eri kokoisia koukkuja, erilaisia silmukkamalleja, enkä oikein ollut mihinkään tyytyväinen. Lopulta mieleeni pälkähti että voisin käyttää tätä lankaa "vain" tehostelankana, ja ottaa toisen langan rinnalle.

Susun kaupasta sitten kävin hakemassa apua. Pyysin ohutta ja kevyttä lankaa. Susu ehdotti TeeTeen Elegantia. Ihana lanka!

Ja johan lähti työkin sujumaan!

Annen toiveena oli lyhyt, hieman A-linjainen ja kevyt liivi.  Tällaisen sain aikaan (ja sain Annen itsensä malliksi!):

Minä olen huono kuvaamaan, ja illan valaistus ei ollut paras mahdollinen, mutta kyllä näistä jotain selvää saa.

Virkkasin siis pylväillä koko liivin. Aina kahden kerroksen jälkeen virkkasin kaksi kerrosta niin että kuljetin pompula-lankaa mukana, ja koska käytin isoa koukkua, punainen kuultaa kivasti tuolta valkoisten pylväiden lomasta. Ja tietysti pyrin kääntämään pallurat aina etupuolelle.

Tässä liivi takaa päin:

Kädenteille, etureunoihin ja pääntielle virkkasin Elegant-langalla pylväsviuhkoja. Eteen tein nyörihaarukalla kevyet nyörit joilla liivin saa sidottua kiinni.  helmaan ten kaksi lenkkikerrosta pelkällä pompula-langalla. En edes oikeastaan virkannut, vaan aina kolmen pompulan välein kiinnitin langan piilosilmukalla edelliseen kerrokseen. Toisessa kerroksessa lisäsin lenkkejä, joten se on runsaampi kuin ensimmäinen kerros.

Tässä kuvassa näkyy tuo kiinnityskohta ja reunusta.

Langat:  Filo Blu  Pallino  ja TeeTee Elegant;  molempia kului hiukan yli yhden kerän verran.

Koukku: 4,5

Malli omasta päästä

Molempia lankoja kului siis arviolta 55 - 60 g, eli liivi on hyvin kevyt.

Tässä kuva vielä reunuksesta:

Ainoa ongelma tässä on, jonka jo huomasimme, että oven kahvat kannattaa ohittaa varoen! Nuo lenkit nimittäin tarttuvat helposti kaikenlaisiin "ulokkeisiin"... 

Anne kuitenkin oli tyytyväinen liiviin, joten niin olen minäkin! 

Ystäväni Satu täytti pyöreitä vuosia, ja kävimme hänen synttärijuhlissaan eilen. Ihanat juhlat muuten!  Läheisellä retkeilyalueella meille tarjottiin nuotiokahvit. Ei hienoja hepeneitä eikä juhlapäivällisiä, vaan ulkoilupuvut ja makkaraa tikun päässä. Nokikahvit suoraan nuotiolta. Ihanaa!

Minä tein kortin:

Virkattu lehdykkä, malli jälleen kirjasta "Crochet Bouquet".

Lanka: Novita Tennessee

Koukku: 3,5

Sisällä oli vielä runo onnittelujen kera.

-

Tänään meillä oli kuoron harjoituspäivä. Kuusi tuntia laulua (sis. tauot...).

Yksi sopraanoista lupasi tehdä pellillisen jauhelihapiirakkaa, mutta muisti onneksi mainita minulle etukäteen ettei ole mitään gluteenitonta. Siispä leivoin itse eväät:

Kuva on vähän tumma...

Taikina on Vuohelan Herkun valmista rahkavoitaikinaa pakasteesta.

Täytteessä keitettyä riisiä, paistettua sipulia ja jauhelihaa, kermaviiliä ja juustoraastetta, sekä persikan paloja.
Maustettu grillimausteella ja "Nomu" afrikkalaisella mausteseoksella.

Olivat oikein hyviä ja maittavia. Tuo rahkavoitaikina oli tosi mehevää. Ei ollenkaan sellaista lehteilevää kuin voitaikinat yleensä.

Otin taikinasta pyöreitä paloja isolla pasteija-muotilla, laitoin ruokalusikallisen täytettä ja rypytin reunat.

Voitelin hiukan munalla, ja paistoin uunissa 225 asteessa 15 min.

Tänään kuulin ulkona peipposen laulua! Sehän tarkoittaa että on enää "puoli kuuta kesään"!

Hyvää Pääsiäisen aikaa sinulle, joka tänne poikkesit!

Susu on innostunut kokeilemaan Bavarian-virkkausta. Se on minullakin ollut jo pitkään "to do"-listalla, mutta en vain ole saanut aikaan. Jo viime vuonna tilasin englanninkielisen ohjekirjasenkin aiheesta, joten se on vain odottanut oikeaa hetkeä.

Nyt oli sitten se hetki.

Valitettavasti valaistus oli taas keväisen kirkas, joten värit eivät näy ihan niin aitoina kuin pitäisi.

Kapea huivi. Pituutta sillä on n. 130 cm, leveyttä ehkä 10 cm.

Tekniikka: Bavarian-virkkaus

Lanka: Sublime lustrous extrafine merino dk

Koukku: 5,0

Lanka kiiltelee ihanasti, vaikkei se kuvassa näykään. Aioin ensin tehdä tuohon vielä yhden kerroksen ja aloitinkin jo, mutta sitten purin. Mielestäni se näyttää tällaisena juuri sopivalta. Tykkään ihan hirveästi ja omaan käyttöön menee.
Ja vielä tyytyväisempi olen, että sain opetelluksi tämän hienon tekniikan.

Otsikon mukaisilla hienoilla ruuilla meillä herkuteltiin tänään. Ja ihan vain normaalin perjantain kunniaksi!

Kuten aiemminkin olen maininnut, meidän perheessä on perjantaisin aina kalapäivä. Nyt osui kohdalle myös vapaa viikonloppu töistä, joten ajattelin että sitä voisi kokata vaikka sen verran "hienoa" kalaruokaa että palan painikkeeksi saattaisi ottaa vaikkapa lasillisen valkkaria...  ja tuumasta toimeen.

Parin keittokirjaselailun jälkeen käteeni osui kirja nimeltä "Turku lautasella", joka esittelee Aurajoki-varren ravintoloita ja niiden ruokalistojen parhaimmistoa. Tämä annos vaikutti houkuttelevalta, joten kirjoitin kauppalistan ja läksin kauppaan.

Ruoka oli oikeastaan ihan helppo tehdä.

Kirjan annoksessa ei ollut riisiä, mutta minä laitoin sitä kun ajattelin että jotain pitää olla muutakin...

Paahdoin mantelilastuja kuivalla paistinpannulla kunnes ne saivat hiukan väriä. Ostin lohifileiden sijaan lohimedaljonkeja jotka leikkasin kahtia. Paneroin lohipalat maissijauholla, kananmunalla ja mantelilastuilla ja paistoin ne 180 asteisessa uunissa 20 min.

Jokirapumousse oli keittokirjassa nimellä hummerimousse, mutta alaviitteessä luki että voi käyttää myös jokirapuja. Tämä mousse on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaahdotettua smetanaa, pilkottuja jokirapuja, tilliä, ruohosipulia, valkopippuria ja suolaa. Ja TODELLA hyvää lohifileen kera!

Kastike oli myös helppo tehdä. Kiehautin 2 dl kuivaa valkoviiniä, 1 dl valkoviinietikkaa, 1 dl vettä ja 1 dl hienoksi silputtua salottisipulia, kunnes nesteen määrä oli haihtunut puoleen. Lisäsin 2 dl kermaa ja keitin vielä 10 min. Siivilöin kastikkeen ja lisäsin vielä 200 g jääkaappikylmää voita paloina. Kun voi oli sulanut, vatkasin kastiketta sauvasekoittimella kuohkeaksi.

Annostelu: lautaselle yksi lohipala, desin mitalla muotoiltu riisikeko, lohen päälle iso lusikallinen rapumoussea. Lisäksi kastiketta reunoille. Koristellaan tillillä ja ruohosipulilla.

Nautitaan kuivan valkoviinin kera hitaasti nautiskellen.  Kannattaa kokeilla!!

Herkuttelun myötä hyvää viikonloppua!

Paikallisessa teatterissa oli perjantaina ensi-illassa "Liisa Ihmemaassa".
Minulta pyydettiin kakkua, jotta näyttelijät saavat näytöksen jälkeen juhlia. Ainoa toive oli, että kakun päällä lukisi "Syö minut".

Kulisseissa oli tuota mustavalkoista ruudutusta, joten siitä sain idean tuohon päälliseen. Valitettavasti en saanut kaulittua ruutuja tarpeeksi tiukasti yhteen, ja joistakin kohdin saumat rakoilivat.

Pahimpiin rakoihin iskin sitten noita kukkia, kun niitä joka tapauksessa oli tarkoitus siroitella sinne tänne. Muina koristeina on valkoinen kani, joka pitelee lippua jossa lukee "Syö minut", sekä ovi kanin koloon (oven yläreunassa lukee V. Kani).

Kakku on kahdeksan munan pohja, leivottu kirja-vuokaan. Täytteenä vadelmamousse ja diplomaattikreemi. Satu-henkeä lisätäkseni värjäsin vadelmatäytteen vaaleanpunaiseksi ja diplomaattikreemin auringonkeltaiseksi.

Päällys ja koristeet marsipaania. Kani on tehty piparkakkumuotilla, yksityiskohdat piirretty elintarviketussilla ja maalattu elintarvikeväreillä. Kukkien keskustat ovat isoja nonparelli-kuulia.

Kuulemma oli hyvää ja kaikki meni.

Täällä blogissa on ollut hiljaista nyt siksi, että en ole voinut esitellä valmistuneita koska ne menevät lahjaksi. En uskaltanut ottaa sitä riskiä että päivänsankari vierailee blogissani...

Mutta tänä iltana kävin sitten vierailulla pakettini kanssa.

Paketti meni siskolleni, jolla on huomenna syntymäpäivä. Paketin suljin noilla pienillä kellokukkasilla. Siskoni ihasteli niitä sytomyssyissäni, ja koska itse lahjasta jäi vähän lankaa, tein pari kellokukkaa pakettia koristamaan.

Tässä kukat vielä tarkemmin:

Mitäpä paketista sitten löytyi?!

Tällaista:

Kirjovirkatut lapaset, ja koska lankaa jäi, myös kännykkäpussi samalla tekniikalla. Värit on valittu siskoni värimaailmaa silmällä pitäen, ja kyllä hän väreistä tuntui tykkäävän kovasti.

Tässä lapaset lähempää. Kämmenosa on siis tummempaa, selkämys vaaleaa jossa tummalla tuo kuvio. Peukalon kuvio sitten vaalealla. Ranteessa sitten kiertää tuo pikku-kuvio joka vaihtaa väriä pohjavärin mukaan. Reunoissa vielä pitsiä.

Ohje on TeeTeen. Sain sen kaupan päälle kun ostin langat Susun kaupasta.

Tässä vielä lähikuvaa, jotta nuo kauniit silmukat erottuvat:

Näyttää ihan neulotulta, eikö vain? Mutta on kuitenkin virkattua.

Tässä kännykkäpussukka molemmilta puolin:

Pussukkaan otin kuvion lapasen kuvion keskeltä, ja tein sen molemmin puolin  pussukkaa.

Tämä on tehty ihan samoin kuin lapaset, mutta jätin viimeiset lisäykset tekemättä, niin ja tietysti ilman peukaloa.

Nauha on pyöritetty samoista langoista nelinkertaisena.

Lapasten malli: Kirjovirkatut lapaset (TeeTee)

Kännypussukan malli: lapasista soveltaen

Kukkien malli: kirjasta "Crochet Bouquet - easy designs for dozens of flowers"

Langat: vaalea - TeeTeen Helmi;  tumma - TeeTeen Pallas

Koukku: 3,5

Vaaleaa lankaa jäi vielä näidenkin jälkeen pikkuisen, joten tein siskolle vielä kortin:

Tämän lehdykän ohje on samasta kukka-kirjasta kuin nuo kellokukat.

Tarkkasilmäiset huomasivat ehkä myös kännykkäpussin reunassa tuon pienen lappusen... lopultakin  muistin laittaa sellaisen työhöni. Olen tilannut niitä jo ajat sitten laitettavaksi käsitöihini "puumerkiksi". Toivottavasti muistan jatkossa paremmin laittaa niitä.

Iloista kevättä kaikille lukijoilleni!

Nyt sitten ne lupaamani kinuskikakut.

Päivänsankari toivoi juuri kinuskikakkuja, mutta koristeluissa sain vapaat kädet. Harrastuksinaan hän mainitsi runot, maalaamisen sekä kuorolaulun.  Näistä rakkaista harrastuksista hän toivoi ainakin jonkun näkyvän koristelun teemassa.

Mä en osannut päättää.... joten laitoin ne kaikki!

Siinä on siis nuottikansio, runokirja ja taiteilijan väripaletti. Lisäksi hennon violetteja kukkia. Koristeessa ei saanut näkyä päivänsankarin ikää, vain nimi ja juhlapäivämäärä.
Tässä vielä lähempi kuva:

Koristelaatta on vaahtokarkin makuista kaulintamassaa. Muilta osin koriste on marsipaania sekä marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta. Paletin värit ovat värillisiä koristekuulia. Nuotit ja runokirjan kansi on piirretty elintarviketussilla. Teksti-osion reunoilla ja kukka-asetelman lehdillä pieniä koristerakeita.

Kakkuja tein kaksi 20:n  hengen kakkua. Päivänsankari tarjoaa nämä työpaikallaan, ja työyhteisö on iso. kakut ovat laktoosittomia.

Toiseen kakkuun laitoin tämän koristeen:

Kinuski on tosi tummaa, sillä tein sen taas Muscovado-sokerista (sehän on siis kuten fariinisokeri, mutta ruokosokeria).

Reunoilla rahkakerma.

Täytteinä omenamarmeladi ja diplomaattikreemi.

Toiseen kakkuun tein kukka-asetelman. Kukkina samanlaisia violetteja kukkia kuin koristeessa, mutta isompina.

En millään saanut tuohon kuvaan valaistusta ja värejä kohdalleen... mutta tässä vielä lähikuva kukista:

Sekä kukat että lehdet marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta. Lisänä kimallevärejä tuomaan sävyjä.

Keli on muuttunut sohjoiseksi ja liukkaaksi. Minulle se kertoo vain sitä, että KEVÄT TULEE! 

Tässä tulee sitten se eilen lupaamani kermakakku:

Pohjana viiden munan normi sokerikakku.

Täytteinä mansikka- ja valkosuklaamousset.

Päällä rahkakerma.

Koristeet sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta. Lisäksi vihreitä sokerihelmiä ja koristerakeita.

Ikä on pursotettu suklaalla. Se nyt olisi voinut olla kauniimpikin... mutta muuten olen tähän kohtuu-tyytyväinen.

Ja vielä on jääkaapissa kaksi isoa kinuskikakkua tekeillä. Nyt jo sentään niin pitkällä että vain koristeet puuttuu.
Huh, onpa ollut kakkuinen viikko!

Kiva kun kävit! Ja vielä mukavampi, kun jätit kommentin! 

Tänään oli aivan ihana keväisen aurinkoinen päivä!

Kevät tulee......